Enpäs olis uskonu että kolome vuatta meni siitä kun viimeeksi tosisnani kirioottelin. Äkkiä se aika menöö, ja vanahempana viäläkin lujempaa! En oikeen tiärä mikä tähän tuli jarruttamhan, oon kyllä lueskeelu noitten muitten lokeja muttei oo oikeen tullu inspiraatiota. Mutta nyttuli! satuun lukemhan tuasta uuresta Härmä-elokuvasta ja innostuun taas.

Mä kortteeraan täälä pikkumeren takana nottei sitä uutisia Suamesta aina kuulu kun vasta jäläkikäthen. Nythän tua vilimi on jo varmhan kohta valamis.

Mutta se mitoon pikkuikäni tuumaillu on justhin noitten häjyjen aika, sehän oli justhin samoohin aikoohin kun siälä Villissä lännessä tapelthin, soli visshin aivan samaanlaasta touhua. Oon aina ajatellu että mitä jos moltaaskin puhuttu englantia pohojanmaalla, soliskin nyt niin että ympäri maailmaa kattotaas vaan häjyjen touhuja ja Antit olis maailmankuuluja.

Kiälestähän se johtuu ettei nämä jutut levinny muuhunkin mailmhan. Olishan niistä laulettu vallosskin, Anteista ja häjyystä. Ja varmhan olis tullu monelle häjylle kuttu sinne länthen tai päinvastoon. 

Nuarempana siälä kotipuales yritin joskus eherottaa että miksei tehtääsi enemmän tämän vanahan kulttuurin hyväksi. Olishan me voinu vauhrittaatätä tunnetuksi tekemistä ja olishan siitä ollu hyätyä aivan varmasti. Olispa voinu Härmäkin olla viälä Härmä eikä Kauhava niinkun se nykyään on! Eihän sitä jukolauta voi enää kotiansa mennä kun kaikki siälä onny Kauhavalaasia!

Tai kuinkas olis käyny jos Rannanjärvi ja Bill olis tullut vastakkaasin, luulen attä Antti olis ollu niskan päällä, soli senverran rohkia poika. Siinähän olis sille Siilille seuraava aihe, pistä laivalasti häjyjä Texasin matkalle ja siälä sitten kokeelhan kukon herra ja hiralko.

Jos noliskin häjyt ollu silloon siälä niin intiaanitkin olis viälä varmhan entisenlaasia. Mullon sellaanen käsitys jotta pohojanmaalla suvaathin ihmiset sellaasena kun noli. Mitä nyt muistan kakarana olosta niin ainakin mustalaaset meni ja tuli meilläkin aina niinku ne itte halus, noli yätäkin ja noli aivan niinkun muukkin ihimiset, vähä vaan erilaasia. Vaarivainaa aina niiten kaas jutteli ja se tykkäs kovasti niistä. Ja mustalaaset oli hyviä munkin miälestä,mäkin sain aina jonkinlaasia tuliaasia kunne tuli käymhän.

En tiärä olisko tua tuallalailla, mutta sellaaset muistot mullon miäles.

No se siitä tairan lähtiä nyt nukkumhan ja kirioottelen taas lisää tuasta härmälääsyyrestä. Mitä muuten luuletta siitä Rannanjärven ja Billin kohtaamisesta?