Enpäs olis uskonu että kolome vuatta meni siitä kun viimeeksi tosisnani kirioottelin. Äkkiä se aika menöö, ja vanahempana viäläkin lujempaa! En oikeen tiärä mikä tähän tuli jarruttamhan, oon kyllä lueskeelu noitten muitten lokeja muttei oo oikeen tullu inspiraatiota. Mutta nyttuli! satuun lukemhan tuasta uuresta Härmä-elokuvasta ja innostuun taas.

Mä kortteeraan täälä pikkumeren takana nottei sitä uutisia Suamesta aina kuulu kun vasta jäläkikäthen. Nythän tua vilimi on jo varmhan kohta valamis.

Mutta se mitoon pikkuikäni tuumaillu on justhin noitten häjyjen aika, sehän oli justhin samoohin aikoohin kun siälä Villissä lännessä tapelthin, soli visshin aivan samaanlaasta touhua. Oon aina ajatellu että mitä jos moltaaskin puhuttu englantia pohojanmaalla, soliskin nyt niin että ympäri maailmaa kattotaas vaan häjyjen touhuja ja Antit olis maailmankuuluja.

Kiälestähän se johtuu ettei nämä jutut levinny muuhunkin mailmhan. Olishan niistä laulettu vallosskin, Anteista ja häjyystä. Ja varmhan olis tullu monelle häjylle kuttu sinne länthen tai päinvastoon. 

Nuarempana siälä kotipuales yritin joskus eherottaa että miksei tehtääsi enemmän tämän vanahan kulttuurin hyväksi. Olishan me voinu vauhrittaatätä tunnetuksi tekemistä ja olishan siitä ollu hyätyä aivan varmasti. Olispa voinu Härmäkin olla viälä Härmä eikä Kauhava niinkun se nykyään on! Eihän sitä jukolauta voi enää kotiansa mennä kun kaikki siälä onny Kauhavalaasia!

Tai kuinkas olis käyny jos Rannanjärvi ja Bill olis tullut vastakkaasin, luulen attä Antti olis ollu niskan päällä, soli senverran rohkia poika. Siinähän olis sille Siilille seuraava aihe, pistä laivalasti häjyjä Texasin matkalle ja siälä sitten kokeelhan kukon herra ja hiralko.

Jos noliskin häjyt ollu silloon siälä niin intiaanitkin olis viälä varmhan entisenlaasia. Mullon sellaanen käsitys jotta pohojanmaalla suvaathin ihmiset sellaasena kun noli. Mitä nyt muistan kakarana olosta niin ainakin mustalaaset meni ja tuli meilläkin aina niinku ne itte halus, noli yätäkin ja noli aivan niinkun muukkin ihimiset, vähä vaan erilaasia. Vaarivainaa aina niiten kaas jutteli ja se tykkäs kovasti niistä. Ja mustalaaset oli hyviä munkin miälestä,mäkin sain aina jonkinlaasia tuliaasia kunne tuli käymhän.

En tiärä olisko tua tuallalailla, mutta sellaaset muistot mullon miäles.

No se siitä tairan lähtiä nyt nukkumhan ja kirioottelen taas lisää tuasta härmälääsyyrestä. Mitä muuten luuletta siitä Rannanjärven ja Billin kohtaamisesta?

 

 

 

 

Meipä kauan ennekun eheriin tänne blokihommiin uurestaan. Solis kyllä hianua kun olis ollu enemmälti aikaa mutteikun oo.

Toivotan kaikille maharollisille kumminkin oikeen hyvää alakanutta vuatta, eiköhän sitä taas kohta keriitä matkhan!

 

Enpäs jaksa oikeen viäläkään ymmärtää näitä plokihommia. Oon nyt selaallu ja lukenu kaikenlaasia kiriootuksia monet päivät. Näyttääs että käsityät, aharistus ja viinan ja seksin väärinkäyttö olis ne yleesimmät aiheet kiriootuksis ja niillä näyttää olevan palion lukijootakin.

Mutta oon minä yhyren uuren asian huamannu, kyllä suomalaaset on maharottoman hyviä kirioottajia. Täytyy olla tuhansia kiriaalijoota jokka ei viälä tiärä että niistä tuloo ammattilaasia. Tai ehkä ne onkin mistäs sen tiätää. On niin palion hyviä kiriootuksia, oikeen pitää tuumata jos itte tohtii mukhan mennä.

Ja on monella sitten se oikianlaanen huumori, vaikkeihan se kaikkien miälestä oikiaa ehkä ookkaan mutton se hyvää. Löyrin pari oikeen hyvää jotta yritän laittaa linkkit tähän jos ny joku viälä ei niitä lukiskaan. Yks sellaanen mestarien paikka on Lehti kyllä siälä riittää miälikuvitus kaikenlaashen!

Toinen olis kysyn vaan joka olis taas uurestaan alakamassa, karotin sen uuren osoothen jos se jollain olis niin laittakaa ihimees se tänne.

Kolomas hyvä lukupaikka on Ilta Sanomat kovin on näis kaikis samantapaasta tekstiä mutta kyllä niiton mukava lukia.

Saa nähärä kerkiääkö täs enää kiriootellakkaan kun näin palion lukemista löytyy, mutteiköhän sitä pian taas eheri. Jos tarvitta muuten apua suamentamises niin täälolis sanakirja, ja enempi tätä pohojalaasta löytyy täältä

- Hyvistä miähistä on pulaa, kummeitä onniin pirun vähä.

 

Tais täs käyrä ny niin että plokikärpäänen pääsi täräyttämähän. Jonku kerran kun on kiriootellut niin koko päivät funteeraa notta lukeekhokaan niitä mun plokrja ykskään ihiminen. Vaai onko ne siälä eetteris vain mun omana ilona.
Onko mun ploki niinku Salorannan kauppa ennen vanahaan Härmäs, aamupäivällä kavi yks asiakas kysymäs kelloa, iltapäivällä oli hieman hiljaisempaa!  

Samapa se sille, on se kumminkin juhulallista että kun minä kiriootan asioota plokihini, niin ne voi siältä lukia kuka vaan. Vaikka laskethan pois ulukomaalaaset kun ne ei Suamia ymmärrä, niin kumminki jää jälielle monta miljoonaa ihimistä jokka voi juttujani lukia. On se kummaa tämä nykyaika!

Asiakki vaan lisääntyy kokoaian tuloo uusia miälhen. Aluus meinasin vaan kiriootella jonkimmoisia juttuja mutta nyt tuntuu ettolis oikeen tärkeetäkin asioota jokka ehkä muitakin auttaas. Jos ny joku niitä sitten lukis. Pitääs ainakin kirioottaa lihavista kakaroosta, akkaan käsittelystä ja ajatuksien suuresta voimasta, niillä ehkä pitääs olla omat plokit.

Yks asia viälä tuloo miälhen jos nyt rupiaasin kaikista kirioottelemhan niin ainakin Kosoolaaset jo tuntis. oliskohan siitä sitten väliä. Tällä ikää sei varmhan enää haittaas sekään

lisää tuloo sitten taas joskus

Pitää tiätysti selevittää kuinka son maharollista että Kosoolastakin löytyy merirosvoja, eihän siäloo vettäkään. Ainut märkä paikka oli Kairoonluamalla jos sei nyt jo oo kokonaan kuivanu sekin.

No tämä elämä on sellaasta kyyritystä jottei kaikkia aina ittekkään taharo uskoa. Siälä kun viiskymmentä vuatta sitten osuuskaupan portahilla istuthin ja vilosovoothin poikien kanss, ei tullu miälhenkään että viälä merillä seilattaisiin ja ja sitten viälä oikeen merirosvoksi ryhyryttäisiin.

Häjyt oli kovia poikia ja ne tunnethin mutta oikia merirosvo, se olis ollu viälä kovempi sana silloon. Tais olla parempikin ettei sitä silloon tiänny.

No, moon syntyny Kosoolas, Vihtorin kototalon naapuris yli kuus vuasikymmentä sitten. Tuli sitä remuttua siälä ensimmääset kakskymmentä vuatta, kerkes ajella Heimovirralla ja kerkes teherä Kairoos monta heinäseivästä. Likat oli koreeta eikä ollenkaan suuria ja rumia niinku sitä sanothin. Oli siälä esimerkiksi kaks Tuulaa joistolis voinu tulla vaikka vilimitähtiä, tai mistä tiärän vaikkolis tullukkin, enpoo tavannu neliähänkymmenhen vuathen. Olin varmankhin vähä rakastunu molemphin.  

Uimhan en oppinu enkä osaa viäläkään, eihän siälä ollu vettä. Joskus pyäräälthin Kankhalle ja Lapuanjoes kastelthin varpahia, muttei palion muuta. Kairoos oli kans yks krooppi, vaikken enää sen nimiä muistakkaan ja niin sitä tuli poiasta oikeen harvinaisuus, merirosvo jokei osaa uira. 

Enneku tämän mun merirosvohomman selevitän niin muistelen viälä niitä Kosoolan likkoja. Vai sanoosko niinku joku Härmän viisas: Olisinhan minäkin päässy yhtehen isoohin taloohin vävyksi mutteikun siälä ollut tytärtä!