Pitää tiätysti selevittää kuinka son maharollista että Kosoolastakin löytyy merirosvoja, eihän siäloo vettäkään. Ainut märkä paikka oli Kairoonluamalla jos sei nyt jo oo kokonaan kuivanu sekin.

No tämä elämä on sellaasta kyyritystä jottei kaikkia aina ittekkään taharo uskoa. Siälä kun viiskymmentä vuatta sitten osuuskaupan portahilla istuthin ja vilosovoothin poikien kanss, ei tullu miälhenkään että viälä merillä seilattaisiin ja ja sitten viälä oikeen merirosvoksi ryhyryttäisiin.

Häjyt oli kovia poikia ja ne tunnethin mutta oikia merirosvo, se olis ollu viälä kovempi sana silloon. Tais olla parempikin ettei sitä silloon tiänny.

No, moon syntyny Kosoolas, Vihtorin kototalon naapuris yli kuus vuasikymmentä sitten. Tuli sitä remuttua siälä ensimmääset kakskymmentä vuatta, kerkes ajella Heimovirralla ja kerkes teherä Kairoos monta heinäseivästä. Likat oli koreeta eikä ollenkaan suuria ja rumia niinku sitä sanothin. Oli siälä esimerkiksi kaks Tuulaa joistolis voinu tulla vaikka vilimitähtiä, tai mistä tiärän vaikkolis tullukkin, enpoo tavannu neliähänkymmenhen vuathen. Olin varmankhin vähä rakastunu molemphin.  

Uimhan en oppinu enkä osaa viäläkään, eihän siälä ollu vettä. Joskus pyäräälthin Kankhalle ja Lapuanjoes kastelthin varpahia, muttei palion muuta. Kairoos oli kans yks krooppi, vaikken enää sen nimiä muistakkaan ja niin sitä tuli poiasta oikeen harvinaisuus, merirosvo jokei osaa uira. 

Enneku tämän mun merirosvohomman selevitän niin muistelen viälä niitä Kosoolan likkoja. Vai sanoosko niinku joku Härmän viisas: Olisinhan minäkin päässy yhtehen isoohin taloohin vävyksi mutteikun siälä ollut tytärtä!